Sushi tuntuu epämukavalta suussa

Tilasimme sushi-lajitelman nigiri- ja maki-susheja.

Olen aina ollut epäileväinen tuntemattomien ruokien suhteen. Lähiaikoina olen onnistunut laajentamaan ruokareviiriäni kunnioitettavasti. Syön nykyään sujuvasti soijaa, tofua, keitettyjä kasviksia ja useita eri kalalajeja. Jossain menee kuitenkin raja, esimerkiksi herkkusieniin ja oliiveihin en enää koske! 

Koska ruoka on (yleensä) hyvää ja syöminen on kivaa, päätin uskaltautua ystävieni kanssa sushi-lounaalle. Olen kerran ulkomailla illastanut sushi-buffetissa, mutta ateriani rajoittui tuolloin pitkälti riisiin. Kaikki muu näytti niin epämääräiseltä. Kasasin tuolloin lautaselleni muutamia sushi-knöllejä, mutta kaivoin niiden sisältä vain riisit ja jätin muun syömättä. Joskus kyllä heittäydyn, mutta tuolloin ei ollut vielä raa'an kalan aika. Nyt uusi yritys.

Sushi on japanilaista perinneruokaa, jossa riisiin yhdistetään täytteeksi tai päällysteeksi kalaa, äyriäisiä, kasviksia tai kananmunaa. Sushin suosio on viime vuosina kasvanut Suomessa hurjasti. Helsingistä tuntuu löytyvän joka kulman takaa sushi-ravintola. Eniron ja Fonectan yrityshauilla hakusana sushi tuottaa 18 tulosta, ja todellisuudessa ravintoloita on varmasti enemmän.

Jenni, jolle sushi on ennemminkin intohimo kuin pelkkä ruoka, suositteli ekakertalaisille Punavuoressa sijaitsevaa Sushibaria. Meistä kukaan ei ollut aiemmin käynyt sushi-ravintolassa, joten enempää vaihtoehtoja tutkimatta tyydyimme suositeltuun. Ovella ystäväni kuiskasi toiselle "Onneksi henkilökunta näyttää suomalaiselta, niin niiltä voi kysyä neuvoa." Näytimme varmasti siltä kuin olisimme tulleet väärään paikkaan.

Olin tutustunut paikan ruokalistaan etukäteen ja asiantuntevana kerroin ystävilleni, mitä kaikkea on tarjolla. Tarjoilijan saapuessa päädyimme kuitenkin pyytämään apua, sillä vaihtoehtoja oli liikaa ja halusimme asiantuntijan mielipiteen, mitä ensikertalaisten kannattaisi syödä. Tilasimme yhdessä 15 palan lajitelman, jotta saisimme hyvän tuntuman useisiin eri makuihin.

Tunnetuimmat sushilajit ovat maki ja nigiri, joita meidänkin annos sisälsi. Maki on merilevän sisälle käärittyä riisiä ja lisuketta. Nigirissä taas lisuke on aseteltu riisipallon päälle. Sushi tarjoiltiin soijan ja wasabin kanssa. Hetken odoteltuamme saimme annoksen pöytään. Annoksestamme löytyi simpukkaa, lohta, tonnikalaa, jättikatkaravun pystöä, siikaa, tofua ja kurkkua. Ei paha! Ennakkoluulottomasti tartuimme syömäpuikkoihin.

Ennen ensimmäistä sushipalaa ilme oli toiveikas. Sushipala suussa toivo oli menetetty.

Aloitin suht turvallisella valinnalla, riisiä käärittynä tofuun. Jouduin ikäväkseni saman tien toteamaan, etten turhaan ole vältellyt sushia. Pelkäsinkin, etten voi sietää sushin koostumusta suussa. Sama homma kuin herkkusienten kanssa: ei maistu juuri miltään, mutta pureskelu tuntuu niljakkaalta. En toki voi ensimmäisen palan jälkeen yleistää kokemustani kaikkiin susheihin, joten jatkoin taistelua.

Jättikatkaravun pyrstö ja kasvistäytteiset makit upposivat melkein ongelmitta, vaikka niissäkin koostumus tökki. En osaa sanoa miksi, sillä sushit ovat koostumukseltaan keskenään erilaisia. Eikä minulla ole mitään riisiä vastaan. Joku siinä ei vain toiminut. Raa'an tonnikalan kohdalla tuli stoppi. Maistoin kuitenkin!

Ystävilleni sushit upposivat huomattavasti helpommin, vaikka eivät hekään ruokailusta silminnähden nauttineet. Syötyämme tarjoilija kysyi, maistuiko? Repesimme nauramaan ja yritimme kohteliaasti kuvailla fiiliksiämme sushista. Tarjoilijan mukaan sushi ei vain miellytä kaikkia. Oma vinkkini on, että jos nautit herkkusienistä, pidät varmaan sushistakin. Ystäväni eivät täysin tyrmänneet sushia, mutta itselleni tämä oli varmasti ja ehdottomasti ensimmäinen ja viimeinen kerta. Ellen sitten iän myötä kasva sivistyneeksi kulinaristiksi.

Suuhun jäi mieto, mutta hieman omituinen maku ja masuun jäi nälkä.

Seuraavaksi Jenni virittäytyy vapun viettoon ja valmistaa ämpärillisen maukasta kiljua. 

Seksikauppa ujostutti

Minä ja Itiksen Hot Lips

Olipas jännittävää! Siis visiitti seksikaupassa sekä omien fiilisten tutkiskelu, kun joutuu astumaan omalta mukavuusalueelta täysin tuntemattomaan maailmaan. Ajattelin seksikaupassa vierailun olevan hauska ja aika helppo eka kerta. Mutta kun päivä lähestyi, aloin jännittää ihan kauheasti. Olin nimittäin päättänyt, että tämä eka kerta on koettava yksin, sillä onhan se aivan eri asia mennä pornokauppaan kaverin kanssa hihittämään kuin astella sinne yksin omana itsenään.

Tiesittekö muuten, että ensimmäiset dildot tehtiin luusta, puusta tai nahasta jo 700 vuotta sitten? Vibraattorit taas tulivat runsas sata vuotta sitten ja Hesarin artikkelista saa hyvän käsityksen siitä, kuinka häveliästä seksivälineiden käyttö oli. Sinkkuelämää -sarjan myötä seksilelut ovat ainakin nuoremmalle sukupolvelle täysin arkipäivää.

Minulla oli ennakkokäsitys siitä, minkälaista seksikaupassa on. On lehtiä, leffoja, leluja ja asuja. Yritin kysyä vinkkejä kavereilta, minne kannattaisi mennä, jos ei halua päätyä pieneen, hämyiseen ja likaiseen putiikkiin. Kaverit kehottivat kiertämään Kallion kaukaa mutta muita vinkkejä ei tippunut. Päädyin lopulta Itäkeskuksessa olevaan Hot Lipsiin, koska liikkeen tunnuslause valoisa ja avara yli 400 neliöinen erotiikan megamarket ei kuulostanut pelottavalta.

Kohtasin ensimmäisen haasteen heti Itäkeskukseen päästyäni. Kauppa ei ollut siellä, missä luulin sen olevan, enkä kehdannut kysyä ihmisiltä, missä päin mahtaa olla Hot Lips -liike. Niinpä sitten harhailin kaduilla ympäriinsä melkein puoli tuntia, ennen kuin liike tuli vastaan. Liikkeeseen ei päässyt tirkistelemään mistään sisään, sillä ikkunat ja ovi oli verhottu mustalla teipillä. Tartuin rohkeasti K-18-kyltillä varustettuun oveen ja astuin sisään. Huikkasin heit kassalla istuvalle mustahuppariselle pojalle ja pujahdin äkkiä turvallisen näköisen hyllyn väliin. 


Hyllyllä oli pitkä rivi erilaisia liukuvoiteta, nappasin yhden niistä käteeni ja esitin lukevani sen etikettiä. Todellisuudessa suunnittelin jo pakoa kaupasta, sillä olin todella hermostunut. En alunperinkään tiennyt, mitä haluan ostaa ja nyt olin ihan hädissäni, kun mieleni ei tehnyt ostaa mitään. Kaupassa ei ollut muita asiakkaita ja olin varma, että myyjä ajatteli, että tuo tyttö on kyllä eksynyt väärään paikkaan.


Kun nappasin puhelimellani valokuvan, puhelimeni piti äänen, mikä kuulosti siinä tilanteessa todella kovalta takana pauhaavasta radiosta huolimatta. Naamani oli kuumotuksesta päätellen kirkkaan punainen ja olin varma, että myyjä piti minua täysin hulluna. Kuka oikeasti tulee seksikauppaan kuvaamaan liukastepulloja?

Hot Lipsin hylly salakuvattuna

Vilkaisin purkkien välistä kassalle ja rauhotuin, kun huomasin, että mies tuijottaa tiukasti tietokoneen ruutua. Päätin lopettaa kuvaamisen ja siirtyä seksileluhyllylle. Yritin rauhoittua ja tutkiskelin paketteja aivan kuin kuka tahansa vakkarikävijä. En todellakaan tiennyt, mihin kaikkia niitä vempaimia käytetään, enkä oikeastaan halunnutkaan tietää. Kolusin vielä asustehyllyn läpi, josta löytyi pieniä vaatteita joka lähtöön. Hoitsu, kissanainen ja koulutyttö saivat jäädä tällä kertaa hyllyyn.

Täytyy myöntää, että olin aika pelkuri, sillä jätin kokonaan tekovagina/pumpattavanukke-, leffa- ja lehtiosastot väliin. Mutta ehkä tämä sallitaan ekakertalaiselta. Huikkasin myyjälle kiitti hei ja lähdin helpottuneena ulos liikkeestä. Jälkeenpäin naurattaa panikoimiseni myyjän suhteen. Uskon, ettei myyjää oikeasti tippaakaan kiinnostanut, millä osastolla kaupassa seikkailin. 

Ei seksikaupassa ostoksilla käymistä tarvitse muutenkaan nolostella. En usko, että olisin itsekään jännittänyt yhtään, jos olisin oikeasti tiennyt, mitä haluan ostaa. Nyt lähinnä pyörin päättömänä hyllyjen välissä ja mietin, onko minun pakko ostaa jotain, kun tänne olen tullutkin. Mieluiten tekisin ostokseni rauhassa kotona nettikaupasta. Netti onkin perinteisen pornokaupan pahin vihollinen. Tosin tätänykyä lähes poikkeuksetta jokaiselta liikkeeltä löytyy oma nettikauppa. Tarkkojen tuoteselosteiden ja nettikeskustelujen perusteella tuotteiden vertaileminen on netissä paljon helpompaa. Ja kun tuotteet toimitetaan kotiovelle huomaamattomassa paketissa, ei nolostelullekaan ole aihetta. Tosin monelle meistä riittää ihan ruokakaupan tai apteekin seksivälinetarjonta. 

Käteen jäi hieman hämmentynyt, toisaalta helpottunut ja kuitenkin huvittunut fiilis. Luulen, että tämä eka kerta jäi viimeiseksi. Ei ollut mun juttu.

Seuraavaksi Tiina hyppää tuntemattomien makujen maailmaan ja uskaltautuu maistamaan paljon hehkutettua trendiruokaa, sushia.

Kaupunkilainen ei ymmärrä traktorilla ajon viehätystä

Ajoasento näyttää melkoisen ergonomiselta, etten sanoisi.

Olen kuullut juttua, että maaseudulla traktorilla paikasta toiseen ajelu on aivan normaalia. Esimekiksi Pohjanmaalla näillä kulkupeleillä matkustetaan ketterästi kouluun ja ajetaan traktorirallia iltaisin kylillä. Nivalassa tilanne äityi viime vuonna siihen, että traktorilla ajo kouluun kiellettiin vaaratilanteiden välttämiseksi. Traktorikortin voi suorittaa 15-vuotiaana mopokortin yhteydessä vastaamalla traktorin ajoon liittyviin teoriakysymyksiin.

Lähdin kokeilemaan, kuinka hyvin B-luokan ajokortin hallitsijalta sujuu traktorilla huristelu liikenteessä. Traktorin rattiin pääsy osoittautui helpoksi, sillä työpaikaltani löytyy pari traktoria. Kysäisin pomoltani mahdollisuutta lähteä pienelle ajelulle ja hän luovutti ajoneuvon minulle sen enempää kyselemättä. Pomollani on selvästi suurempi luotto ajotaitoihini kuin minulla itselläni! Kulkupelikseni sain Valtra-merkkisen 7000 kiloisen Valmetin. Työkaverini opasti, mitä mistäkin vivusta ja napista tapahtuu ja kuinka vauhtia säädellään.

Nappuloita, nippeleitä ja vipuja oli niin paljon, että mietin, voiko niiden kaikkien tarkoitusta muistaa vauhdissa. Ratin vierestä löytyi samat toiminnot, kuin henkilöautostakin: vilkku, töötti, tuulilasin pyyhkijät ja nappula, josta ajovalot saa päälle. Lisää nappuloita oli penkin vieressä ja niskan takana. Lattiasta kohosi kolme vaihdekeppiä. Yhdellä määritellään, liikutaanko eteen vai taakse ja toisesta valitaan hidas, keskinopea tai nopea vauhti. Viimeinen keppi on kuin henkilöauton vaihdekeppi, tosin vain neljällä vaihteella. Nopealla laskutoimituksella sekä eteen että taakse voi liikkua kahtatoista eri vauhtia!

Traktorin kopissa on vipuja ja nappuloita joka lähtöön.

Hermoilustani huolimatta opin käyttämään ajopeliä nopeasti. Pienen harjoittelun jälkeen oli aika siirtyä liikenteeseen, joten radio pauhaamaan, varoitusvalo päälle ja menoksi! Vaihdekepit ja polkimet tottelivat huomattavasti kömpelömmin kuin henkilöautoissa. Polkimilla oli liian vähän tilaa, sillä meinasin useampaan otteeseen sössiä, kun kenkä jäi jumiin kytkimen päälle. Työkaverini istui kyydissä, sillä hoidimme samalla pienen työkeikan. Matkaa tälle reissulle tuli rapiat kilometri suuntaansa. Lisähaastetta ekakertalaiselle toi viisimetrinen perävaunu!

Ajo sujui yllättävän hyvin. Suurimmalla vaihteella nopeuteni nousi 35 kilometriin tunnissa. Olisin luultavasti päässyt hieman kovempaakin, mutta en uskaltanut ruveta hurjastelemaan. Mateluvauhdilta se kyllä tuntui. Työkaverini huomautti, että voisin halutessani väistää takaa tulevia tien sivuun. Annoin kuitenkin autojen körötellä perässäni, sillä matka ei ollut järin pitkä. Liikennevaloihin piti hidastaa tarpeeksi ajoissa, ettei järkäle valunut keskelle risteystä. Jarrutkaan eivät kuulemma olleet ihan tuliterässä kunnossa.
 

Edessä on tyhjää, mutta taakse kerääntyi lyhyt jono.

Ei se niin vaikeaa ollut kuin olin kuvitellut. Kokeiltuani väittäisin kyllä, että traktorilla ajo on haastavampaa kuin autolla. Siksi olenkin hämilläni, että traktorilla pääsevät hurjastelemaan 15-vuotiaat nuorukaiset. Ehkä kulkuneuvon nopeus ratkaisee sen, että traktorionnettomuuksista saa lukea uutisissa harvemmin kuin nuorten auto-onnettomuuksista.

En tiedä, mikä nuoria maaseutulaisia traktoreissa viehättää. Olen viettänyt nuoruuteni pääkaupunkiseudun kupeessa, joten en ole törmännyt tähän kuulemaani traktori-ilmiöön. Eikö muka mopolla tai polkupyörällä voisi helpommin siirtyä paikasta toiseen? Ehkä kyse on vain imagosta: mitä suurempi menopeli, sitä kovempi jätkä? No, en tuntenut oloani kovin cooliksi traktorilla körötellessäni. Ehkä kaupunkilaisen ei kuulukaan ymmärtää.

Seuraavaksi Jenni rohkaisee itsensä ja astelee ekaa kertaa ikinä erotiikkaliikkeen ovesta sisään pumpattavien barbaroiden maailmaan.