Zumban tahdissa hiki virtaa

Tyylikäs Zumba-asuni

Let's Zumba, kuului telkkaristani pari vuotta sitten. Tv Shopin mainos yritti vakuuttaa minulle, että zumbaamalla laihtuu lähes huomaamatta, sillä niin hauskaa ja tehokasta se on. Zumba on saavuttanut käsittämättömän suosion Suomessa. Zumbaajia on kymmeniä tuhansia eri liikuntakeskuksissa ja tanssikouluissa. Zumba-tunteja järjestetään pienimmissäkin kunnissa ja Zumba-ohjaajia on koulutettu reilun vuoden sisällä yli 500. Zumbasta on omat versiot sekä ikääntyneemmälle väestölle että lapsille ja nuorille. Nykyään zumbaaminen onnistuu myös vedessä, sillä uimahalleilla on oma Aqua Zumbansa.

Itse havahduin Facebookissa ensimmäistä kertaa Zumba-villitykseen. Moni Facebook-ystäväni hehkutti Zumba-treenien jälkeistä fiilistä profiilipäivityksissään. Hehkuttajia löytyi sekä omasta että äitini kaveripiiristä. Toinen herätys tuli viime syksynä, kun tanssikouluni lanseerasi Zumban uutena lajina lukujärjestykseen. Mikä siinä Zumbassa sitten on niin hienoa? Vedin jalkaan löysät housut, ystäväni ala-asteaikaiset sisätossut ja lähdin selvittämään Zumban salaisuutta Tanssikoulu Footlightin tunnille.

Tunnilla oli parikymmentä zumbaajaa. Eturivi koostui 25-40-vuotiaista urheilullisista naisista, keskirivissä zumbailivat minä, keski-ikäiset naiset ja yksi keski-ikäinen mies. Takariviin olivat asettautuneet pari teinityttöä ja yksi mummo. Teinitytöillä oli tietenkin hiukset laitettuna ja huulikiillot kohdallaan. Toinen tytöistä jauhoi purkkaa. Oli hauska nähdä, miten niin erilaiset ja eri-ikäiset ihmiset voivat olla samalla tanssitunnilla. Tyyli oli vapaa. Joukossa oli paljaita jalkoja, sukkia, sisätossuja, trikoita ja verkkareita. 

Tunnin kulku valottui minulle heti ensimmäisten rytmien aikana. Musiikki soi tauotta, ohjaaja zumbasi edessä ja me muut teimme perässä. Sanoja ei tarvittu. Liikkeet olivat yksinkertaisia ja tahdissa pysyminen ei ollut vaikeaa. Aluksi minua nauratti hölmön näköiset sheikkaukset ja pyllyn pyöritykset. Pian huomasin, että muut zumbasivat naama kokoajan peruslukemilla. Tärkeintä on unohtaa oma peilikuva ja muiden zumbaajien seuraaminen ja keskittyä vain liikkeisiin. Kun koitti ensimmäisen juomatauon aika, olin takarivin mummon kanssa ainoa, joka otti vesiryypyn. Onneksi takarivin tyttö sentään luopui tässä vaiheessa purkastaan. 

Zumbausmusiikki vaihteli salsasta sambaan ja sambasta länsimaisempaan musiikkiin. Biisilistalla vilahtivat muun muassa Abban Gimme Gimme Gimme, Shakiran Loca ja Salt-N-Pepan Push It. Videolla on samoja liikesarjoja, mitä minäkin tein, mutta täytyy kyllä myöntää, että zumbaustaitoni eivät olleet aivan näiden amerikkalaismammojen tasoa. 

Zumbaa kesti tunnin verran ja en olisi kyllä jaksanut hetkeäkään enempää. Hiki virtasi ja naamani oli varmasti punaisempi kuin tunnilla olleiden keski-ikäisten leidien. Teinityttöjen hiukset olivat edelleen tip top. Zumbassa se on juuri hauskaa, että kaikki voivat tehdä oman tahtinsa mukaan. Ohjaaja ei korjannut kenenkään liikkeitä tai kommentoinut tyttöjen laiskaa tahtia. Toisaalta tunnilla tulee liian helposti huijattua, kun laiskuus iskee. 

Parasta Zumbassa on se, että tanssiessa ei tarvitse ajatella mitään, eikä sarjoja ei tarvitse opetella ulkoa. En kuitenkaan innostunut niin paljon, että vaihtaisin nykytanssin tai jazzin viikottaiseen zumbailuun. Kyllästyisin pian itseään toistaviin liikkeisiin ja Zumba-musiikki ei ollut aivan makuuni.

Suosittelen Zumbaa kaikille niille, jotka haluaisivat tanssia, mutta eivät uskalla. Zumba ei katso ikää, kuntoa tai tyyliä! Zumba sopii myös hauskana ja rentona vaihtoehtona aerobicin tai kuntosalin tilalle. 

Tiesittekö, että myös evankelis-luterilaisessa kirkossa voi ripittäytyä? Seuraavaksi Tiina ottaa selvää, miten päivystävä pappi suhtautuu hänen elämäntyyliinsä. Mahtaako tapahtuma olla yhtä dramaattinen, kuin elokuvien ripittäytymiskohtaukset?