Valokuva-automaatti viehättää ja vihastuttaa

Automaattikuvia voi ottaa myös kotona!

Valokuva-automaatti, siinäpä vasta vekotin! Kuka niitä edes käyttää nykypäivänä? Passikuvia automaatissa on turha ottaa, sillä harvoin tiukoille viranomaisille kelpaa automaattikuva. Ja eikö kaverikuvia varten ole nykyään helpompi kaivaa omasta taskusta digipokkari tai kännykkäkamera? Näistä syistä olen itse ainakin välttynyt automaatissa poseeraamiselta.

Jokin automaateissa silti kiehtoo. Yhdessä lempi elokuvistani valokuva-automaattien kautta kerrotaan koko tarina. Amélie löytää valokuva-albumin, joka on koottu revityistä epäonnistuneista automaattikuvista. Hän alkaa jäljittää albumin omistajaa ja päätyy samalla selvittämään albumissa olevan salaperäisen miehen myysteriä. Mies käy kuvauttamassa itsensä säännöllisin väliajoin kaupungin jokaisessa automaatissa ja repii aina kuvansa. Ilman valokuva-automaattia ei olisi koko elokuvaa.

Valokuva-automaatti on vanha keksintö. Ensimmäiset automaattikuvat on otettu vuonna 1910, eli vain 70 vuotta sen jälkeen, kun valokuvauksen keksintö julkaistiin. Ensimmäisen itsekäyttöisen kolikolla toimivan automaatin keksi Anatol Josepho. Photomaton nimellä tunnettu automaatti avattiin New Yorkin Time Squarelle vuonna 1925.

Automaatti saavutti heti jymymenestyksen. Kaikki halusivat kuvata itsensä automaatissa. Kuvia otettiin virallisiin papereihin, kotialbumeihin ja lahjaksi. Yksin, ystävän tai rakastetun kanssa. Valokuvaajan puuttuminen ja näköesteenä toimiva verho saivat ihmiset vapautumaan kameran edessä. Joistakin automaateista verhot jouduttiin jopa poistamaan, sillä pariskunnat vapautuivat turhankin paljon kuvia ottaessaan. Valokuva-automaateilla on tehty paljon myös taidetta, josta kuuluisin esimerkki on Andy Warhol.

Kyllä niitä valokuva-automaatteja vielä jonkun on käytettävä, sillä Pasilan asemalla niitä on oikein kaksin kappalein. Kävin kokemassa ekan kerran toisessa näistä, koska opiskelijakorttiini vaadittiin passikuva, enkä viitsinyt mennä valokuvaamoon. Automaatti kuvat tulevat myös halvemmaksi, jos onnistuu ensiyrittämällä.

Vedin kopin siniseen sävyyn sointuvan verhon sivuun ja astuin sisälle. Hämmennyin hieman automaatin nykyaikaisuudesta: automaatissa pystyi maksamaan pankkikortilla. Kuvat sai valita joko mustavavalkoisina tai värillisinä ja kuvasarjaan sai valita neljä erilaista tai samanlaista kuvaa.

No siihen se nykyaikaisuus sitten loppuikin. Kopissa olevan näytön ohjeteksteistä näkyi noin kolme keskimmäistä sanaa. Siinä sai sitten arvailla, että kumpaa nappia pitää painaa, jos haluaa mustavalkokuvan. Seuraava ongelma ilmeni kuvausvaiheessa. Olin valinnut aseman kahdesta kopista juuri sen, missä lamppu oli palanut, enkä nähnyt kameran linssiä. Niinpä katsoin kokoajan kummallisesti ohi kamerasta. Oli myös hankaluuksia pitää silmät auki siinä pimeydessä odottaen salaman välähdystä.

Tulos neljästä kuvasta oli 0 onnistunutta, 1 silmät kiinni, 1 silmät sojottaa ohi ja 2 säikähtänyttä (yrityksenä pitää silmät auki). Valitsin säikähtäneistä ilmeistä vähemmän säikähtäneen. Kuvien tulostusta sai odottaa pari minuuttia kopin ulkopuolella. Miten ihanan hidasta ja kömpelöä!

Olin kuitenkin harmistunut kuvien huonosta laadusta. Mustavalkoinen kuvani oli sävyiltään haljakka, utuinen ja kasvojen kohdalta hieman sinertävä. Olin odottanut hienoa ylikontrastista ja hieman seepian sävyistä vanhanajan filmikuvaa. Automaatti oli siis samaan aikaan liian nykyaikainen ja toisaalta liian vanhanaikanen. Kuvaa ette valitettavasti saa nähtäväksi, koska se ei ole julkaisu kelpoinen. Pahoittelen.

Onneksi netissä on täydellinen ohjelma vanhoille kunnon automaattikuville. Varoitan, tähän jää koukkuun!

Uskallan väittää, että nyt digiaikana perinteisen filmikuvan, polaroidien ja valokuva-automaattien arvostus on taas nousussa. Hitaiden arvojen ansiosta perinteinen paperikuva ei pääse katoamaan. Saksalainen Alex Kokott kirjoittaa mielenkiintoista blogia valokuva-automaateista ja kampanjoi automaattien säilyttämiseksi mm. Lontoossa ja Berliinissä. Alex kiteyttää hyvin Amelia's Magazinen haastattelussa sen, miksi automaattikuvat ovat edelleen suosittuja. "It's one moment, one photo and it can't be replicated. No negative, no back up, just like real life."

Käteen jäi neljä melko järkyttävää kuvaa itsestäni ja hullaannus valokuva-automaattikulttuuria kohtaan. En malta odottaa, että pääsen Berliinin testaamaan aitoja vanhanajan automaatteja! Loppukevennykseksi automaattikuvausta ruotsalaiseen tyyliin.

Seuraavaksi Tiina lähtee hankkimaan pohjarusketusta kesää varten solariumista. Saa nähdä, muuttuuko ihon väri ekakertalaisella!