Solarium aiheutti kauhunsekaisia tunteita

Näyttääkö houkuttelevalta "auringonottopaikalta"? Kuva: http://www.sxc.hu/photo/130701

Solariumlaitteet ovat rantautuneet Suomeen jo 80-luvulla. Silloin Helsingissä sijaitsi maailman toiseksi suurin solariumkeskus ja solariumlaitteiden povattiin leviävän 15 vuoden sisällä ihmisten olohuoneisiin ja työpaikkojen taukotiloihin. Tsekatkaa ihmeessä Arvi Lindin juontama uutispätkä solariumista vuodelta 1985. Siellä ollaan kauhuissaan, että mihin tämä ilmiö oikein johtaa.

Ehkä jonkun olohuoneessa on joskus ollutkin solariumlaite, mutta mielestäni ilmiö on jo hieman pasé. Olen kuullut, että ainakin muutama kotipaikkakuntani kuntosali on luopumassa kokonaan solariumlaitteista vähäisen käytön vuoksi. Päätin kuitenkin ottaa selvää, miltä tuntuu maata putkenmallisen vekottimen sisällä ja kuvitella ottavansa aurinkoa. Ajatus puistatti minua.

Solariumin terveys- ja haittavaikutuksista löytää internetistä tietoa mielinmäärin. Jos haluaa uskoa solariumin parantavan terveyttä, uskomukselle saa tukea esimerkiksi Solarium.fi -sivulta. Sivustolla väitetään, että valtaosa solariumin käyttäjistä ei käytä laitetta hankkiakseen hyvän rusketuksen, vaan taivoitteena on energisyyden ja mielihyvän tunne, pirteys sekä solariumin yleishoitava vaikutus rasvaiselle, ärtyneelle ja akneiholle. Eräs englanninkielinen sivusto taas jakaa tutkimustietoa, että solariumin käyttö alle 30-vuotiaana lisää ihosyövän riskiä 75 prosentilla. Mihin sitä nyt sitten uskoisi?

Luotettavana tietolähteenä pidän kuitenkin säteilyturvakeskuksen sivuja. Siellä
kerrotaan solariumissa käytettävän ultraviolettisäteilyn olevan iholle vaarallista ja sitä suositellaan välttävän. Solariumiin ei tule mennä alle 18-vuotiaana, herkän ihon omaavana tai jos on viettänyt aikaa auringossa kyseisenä päivänä. Käynnit tulee rajoittaa kymmeneen kertaan vuodessa.

Ehkä minä en yhteen kertaan kuole. Suuntasin siis kuntosalille, josta olin aiemmin kysellyt solariumin käyttömahdollisuutta. Säteilyturvakeskus suosittelee ensikertalaiselle viiden minuutin käyntiä, kun taas laitevalmistajan suositus on 15 minuuttia. Valitsin kultaisen keskitien, ja syötin automaattiin 4 euroa, joka riitti kymmeneen minuuttiin. Solariumkäyntini aikana koin melkoisen tunteiden kirjon:

• Tyhmyys: Jo ennen kuntosalille pääsyä pidin itseäni tyhmänä. Menenkö todella vapaaehtoisesti makaamaan suljettuun koppiin vain saadakseni ruskeamman ihon? Hoin päässäni, että teen tämän blogin takia, enkä oikeasti ole näin pinnallinen.
• Häpeä: Saavuin salille, en suinkaan lenkkarit, vaan bikinit kassissa! Koitin hipsiä solariumhuoneen ovelle kenenkään huomaamatta, en halunnut ihmisten näkevän, että tulin paikalle vain hakeakseni rusketusta.
• Tyhmyys: Syötettyäni kolikot automaattiin, tunsin oloni uudestaan tyhmäksi. Laite sanoi käynnistyvänsä kahden minuutin kuluttua, joten makoilin yksin pimeässä putkessa silmäsuojat silmillä ja odotin. Kuinka järkeväksi ihminen voi siinä itsensä tuntea?
• Pelko: Yhtäkkiä kone pamahti päälle, tuli valoisaa, vaikka silmäni oli suojattu ja alkoi hillitön hurina. Laite narisi epämääräisesti. Ujutin toisen käteni kannen ja pohjan väliin, jottei laite vain jäisi jumiin. En ehkä hengittänyt ensimmäiseen minuuttiin.
• Pakokauhu: Mitä jos tämä ei lopukaan? Mitä jos en saa kantta auki? Kuuleeko kukaan, jos huudan apua? 10 minuuttia tuntui todella pitkältä ajalta...
• Helpotus: Ultaviolettilamput sammuivat ja tuli taas pimeää. Työnsin yllättävän painavan kannen auki ja pomppasin seisomaan. Tuulettimista johtuva hurina jatkui yhä. En jäänyt jumiin, en kuollut, enkä edes palanut. Huh.

Käynnin jälkeen havaitsin ihonvärissäni hienoisen sävyeron. Jotain siis tapahtui. Vaikka pakokauhu ja pelon tunne eivät tuon värin arvoisia olleetkaan. 

Seuraavaksi Jenni etsii Helsingistä perinteisen bingohallin ja kokeilee onneaan. Toivotaan, että käy parempi tuuri kuin lotossa.