Hyvän mielen liikuntaa

Minulla on päässäni tietynlainen stereotypia sauvakävelijöistä. Vanhahko pariskunta tuulipuvut päällä etenee rauhallista vauhtia sauvat vartalon vieressä roikkuen. Tottahan se on, harvemmin ikäisiäni nuoria näkee sauvomassa pitkin kaupungin katuja. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja lähteä kauniina sunnuntai-iltapäivänä vanhusten joukkoon sauvomaan. Mukaani otin rautaisen asiantuntijan, eläkepäiviään viettävän rouvashenkilön, eli oman äitini. Hän lupautui mieluusti seurakseni kevyelle sunnuntailenkille.

Huomio!

Tämä ei ole oikeaoppinen sauvakävelytekniikka.

Lähtiessä lämpömittari näytti -17 astetta, joten asianmukainen varustus vaati neljä paitaa, kahdet kalsarit, paksut lapaset, pipon ja tyylikkään kasarituulipuvun. Ennen lenkkiä olin toki tutustunut oikeaoppiseen sauvakävelytekniikkaan, jottei lenkki menisi ihan hukkaan. Saa muuten hyvät naurut, kun yrittää tosissaan lukea noita kävelyvinkkejä. Tunsin oloni todella hölmöksi sovitellessani isäni sauvoja käsiini. Ihan kuin niistä olisi jotain hyötyä verrattuna pelkkään kävelyyn.

Epäilyni osoittautui jo alkumetreillä vääräksi. Sauvoilla tökkiminen todella antoi kävelylle aivan uuden twistin! Vaikka vauhtimme oli rauhallinen, tunsin kävelyn kokonaisvaltaisen vaikutuksen. Aluksi sauvat tuntuivat lipsuvan jäisestä maasta omille teilleen, mutta kun oikea rytmi löytyi, pysyivät sauvatkin hyvin tahdissa mukana.

Ei sauvakävely mikään tehotreeni ole, jos sellaista kaipaa. Toimii kuitenkin äärimmäisen hyvin esimerkiksi palauttavan juoksulenkin tilalla. En silti lähtisi yksin sauvomaan, hölmöltähän se näyttäisi! Seurani ansiosta soluttauduin hyvin muiden sauvakävelijöiden joukkoon. Sunnuntain aikana Keravan kaduilla näin meidän lisäksi kuusi sauvojaa, joista kaikki olivat selkeästi jo ylittäneet keski-iän. Tuli todistettua, ettei laji ole ikäisteni suosiossa. Kokemani perusteella en ymmärrä miksi. Sauvakävelylenkki on tehokas, piristävä ja hyvässä seurassa tehtynä se antaa mahdollisuuden juoruta viikon tapahtumat ja pähkäillä elämän ihmeellisyyttä. Sen verran hauskaa meillä oli, että lupauduin lähtemään uudestaankin sauvakävelyseuraksi.

Käteen jäi 45 minuuttia leppoisaa, mutta tehokasta treeniä hyvässä seurassa, punaiset posket ja hyvä fiilis. Suosittelen muillekin!

Viikonloppuna Jenni laittaa loton vetämään. Saa nähdä löytyykö aloittelijan tuuria!