Pakko ottaa, kun ilmaiseksi annetaan

Tällä määrällä ruokaa selviäisi paremman puutteessa seuraavaan jakeluun.

Kuukauden eläminen pelkillä nuudeleilla kuulostaa minulle ihan tutulta. Eikä pelkästään minulle, vaan veikkaan, että muillekin sielunkumppaneilleni eli opiskelijoille. Tämän takia avustusjärjestö Veikko ja Lahja Hurstin laupeudentyö ry jakaa opiskelijoille kuukausittain ilmaista ruokaa!

Viime tiistaina hujautin koulultani raitovaunulla Kallioon, Helsinginkadulle, jossa ruokajakelu on aina kuukauden viimeisenä tiistaina. Olin paikalla hyvissä ajoin, parikymmentä minuuttia ennen kello viittä. Hämmästyin nähdessäni miltei kolmekymmentämetrisen jonon jakelupisteen edessä. Samaan aikaan tunsin helpotusta, etten ole rahapulani kanssa yksin.

Hetken pällisteltyäni tajusin, että jokainen jonottaja kantaa mukanaan tyhjiä muovipusseja, kangaskasseja tai urheilukasseja. Kaivoin siis repustani muutaman säälittävän pienen muovipussin, jotka olivat vahingossa mukanani. Mietin itsekseni, että minkähän verran ruokaa näihin mahtuu.

Kello löi viisi ja jakelupisteen ovet aukesivat. Opiskelijakorttia vilauttamalla pääsi sisään köyhän opiskelijan taivaaseen. Näytin varmasti tyrmistyneeltä astuessani sisään. Vapaaehtoisia opiskelijoita eri kristillisistä oppilaistoksista seisoi pöytien takana hymyillen ja ojennellen ilmaista ruokaa kaikille. "Tässä tuoretta salaattia." "Haluatko näkkileipää?" "Siinä sinulle pastaa ja tonnikalaa." "Täältä saa leipää, ota mitä tahdot!"

Paikalla on aina kymmenittäin vapaaehtoisia jakamassa ruokaa ja vaatteita.

Mieleni teki koko ajan kysellä. Ai oikeasti? Saanko tämän? Ja ihan ilmaiseksi? Jo alkumetreillä muovipussini olivat aivan täynnä. Kun yritin tunkea vielä yhtä pastapussia kassiini, ystävällinen vapaaehtoinen ojensi minulle pari muovipussia lisää. Olin helpottunut.

Toiminnanjohtaja Heikki Hursti valaisi minua, että suurin osa tuotteista tulee lahjoituksina ja loput ostetaan yhdistyksen rahoilla. Opiskelijoille jaetaan osittain eri ruokaa kuin "kadun miehille". "Haluamme antaa opiskelijoille jotain vähän parempaa, sillä jakelu on vain kerran kuukaudessa. Tavallinen jakelu on kuitenkin kahdesti viikossa", Hursti kertoo.

Eikä jakelu rajoitu pelkästään ruokaan. Kun kiersin tilan toiselle puolelle, minulle ojennettiin paketti hiusväriä, vessaharja ja ripsiväri. Ja yhtäkkiä edessäni oli pitkät pöydät täynnä vaatteita, lakanoita, takkeja ja kenkiä. Hämmennyin lisää. Ihmisiä oli sisällä jo niin paljon, että täysien muovipussien kanssa eteneminen oli haastavaa. Jakelussa käy kuulemma noin parisataa opiskelijaa kuukausittain. 

"One rots, one rots!" huuteli rouva takkirekkien luona. Vain yksi takki per henkilö, ymmärsin. Eihän tätä tarjousta voi jättää käyttämättä! Tutkiskelin takkeja ruuhkan keskellä ja käteeni osui musta, käyttämätön naisten villakangastakki. Vieläpä minun kokoani! Sujautin sen muovipussiin ruokakasan päälle. Hymyilin itsekseni ja suuntasin ulos. Halusin antaa tilaa muillekin.

Käteen jäi siis kolme kassillista ruokaa, hiusväri, ripsiväri, vessaharja ja uusi talvitakki. Ja mikä parasta, ilmaiseksi! Seuraava jakelu järjestetään 29.3. kello 17-18.30 osoitteessa Helsinginkatu 19. Opiskelijat, menkää sinne ja hämmästykää. Saatatte törmätä myös minuun!

Ensi viikolla Jenni hikoilee kuumien latinorytmien parissa. Hurahtaakohan hänkin Suomen vallanneeseen zumba-villitykseen?