Graffitien maalaaminen on vaikea taiteenlaji

Graffitien maalaaminen ilman lupaa on Suomessa laitonta. Onneksi nykyään jo useilla paikkakunnilla on laillisia graffitiseiniä, joille saa vapaasti käydä taiteilemassa mitä mielii. Helsingin Suvilahdesta löytyy tällainen seinä, jonne käydään päivittäin (ainakin kesällä) maalailemassa uusia graffiteja.

Kun kerroin eräälle ystävälleni olevani menossa maalaamaan graffiteja, hän innostui ideasta ja päätti lähteä mukaani. Helpotuin, sillä yksin maalailu olisi ollut ankeaa. Suuntasimme siis aurinkoisena lauantaina kohti Suvilahtea mukanamme rautakaupasta hankitut spraymaalit.

Paikalla oli kymmenkunta muutakin graffititaiteilijaa.

Pitkä seinä oli täynnä hienoja graffiteja. Ajatus niiden päälle maalaamisesta pelotti, sillä ekakertalaisina emme voineet taata teostemme yhtä tasokasta laatua. Löysimme onneksi kohdan, jossa oli vain epämääräisiä töherryksiä ja päätimme valloittaa sen. Pääasiassa seinän maalaukset olivat kuitenkin todella hienoja, toisin kuin usein katukuvassa näkyvät laittomat töherrykset.

Helsingin kaupunki aloitti vuonna 1998 Stop töhryille -kampanjan, jonka tarkoituksena on siistiä niin sanottu katutaide kaupungin katukuvasta. Projektiin on syynätty useita miljoonia euroja rahaa. Tavallaan ymmärrän projektin tarkoituksen pitää kaupunki siistinä, mutta mielestäni tyylikkäät graffitit ennemminkin piristävät kuin pilaavat katukuvan. Töhryjäkin on välillä kiva bongailla, mutta esimerkiksi rasistiset tai loukkaavat mielenilmaukset pitäisi mielestäni siistiä. Suvilahden laillisen seinän kerrotaan kuitenkin viime vuosina vähentäneen laittomia tuherruksia. Vuonna 2010 kampanjan nollatoleranssipolitiikkaa höllennettiin ja Suvilahden seinä valittiin vuoden helsinkiläiseksi kulttuuriteoksi.

Kohtasimme ensimmäisen vastoinkäymisen heti alussa: miten spraymaalipurkki avataan? Kannen ohjeen mukaan avaamiseen käytetään ruuvimeisseliä. No, oletettavasti emme olleen varautuneet meisseleillä, joten käytimme fyysistä voimaa! Pienen taistelun jälkeen onnistuimme. Onneksi, sillä avun pyytäminen kokeneemmilta olisi ollut noloa. Pienen suunnittelutuokion jälkeen sitten vain maalipurkki käteen ja sprayaamaan!

Kuvioiden maalaaminen vaati tarkkaa keskittymistä.

Harmiksemme meillä ei ollut mukanmme peiteväriä, kuten lähes kaikilla muilla läsnäolijoilla. Peiteväriä käytetään peittämään jo seinällä oleva teos, jotta omalle graffitille saa tasaisen pohjan. Jouduimme siis tuhlaamaan maalejamme saadaksemme jossain määrin järkevän taustan teoksillemme. Mutta taustan maalaaminen oli hyvää harjoitusta spraypurkin käsittelylle.

Jos graffiteja meinaa tosissaan maalata, en suosittele rautakaupan värejä! Ensinnäkin, ne eivät peitä kunnolla alla olevia maaleja. Toiseksi, niiden suuttimet tuhrivat vähän minne sattuu ja kolmanneksi, maalaaminen on miltei mahdotonta ilman valumajälkiä. Ja vielä viimeiseksi rautakaupan värivalikoima on melko kehno. Vastavuoroisesti suosittelen ottamaan mukaan kumihanskan, sillä maalilla on taipumus sotkea sormet. Tähän olimme onneksi osanneet varautua. 

Hyviä graffitien maalaamiseen tarkoitettuja spraymaaleja saa useista verkkokaupoista. Verkkokaupat tarjoavat myös erilaisia suuttimia, joilla voi määritellä suihkun leveyttä ja voimakkuutta. Verkossa hintakin on edullisempi, noin neljä euroa purkki (omista pulitimme kuutisen euroa). Kaikilla muilla oli parikymmentä ammattimaista purkkia mukanaan, joten oli hieman orpo olo kahden rautakauppapurkin kanssa.

Piti tietenkin kertoa, ettei meillä ollut aiempaa kokemusta graffiteista.

Amatöörimäisistä varusteistamme huolimatta maalailu oli ihan mahtavaa! Tuli jotenkin todella vapautunut tunne, kun sai suihkia maalia pitkin seinää. Ja kun onnistui saamaan aikaiseksi suoran viivan ilman valumia, tunsi olonsa voittajaksi. Kun olimme miltei valmiita kohdallemme pysähtyi autollinen ehkä hieman kokeneempia graffitittaiteilijoita. "Hei tytöt, ai eka kerta? Hyvää biisonii!", huusi poika etupenkiltä. Alan slangi ei ollut täysin hallussa vielä, mutta oletan sen olleen kohteliaisuus. Huikkasimme takaisin, että aiotaan ruveta käymään täällä useamminkin.

Tällaisen taideteoksen saimme aikaan.

Loppujen lopuksi olimme todella tyytyväisiä ensimmäiseen graffitiimme. Kulutimme kaksi purkillista maalia aivan loppuun, joten viimeistely jäi hieman puolitiehen. Varusteillamme emme olisi pystyneet parempaan. Ikäväkseni sain kuulla, että jo samana iltana teoksemme päälle oli tuhrittu, ystävääni lainaten, "tekotaiteellinen hölynpöly".

Käteen jäi tyytyväinen olo omasta taideteoksesta ja hillitön into lähteä uudestaan parempien varusteiden kera! Suuntaamme siis pikimmiten verkkokauppaan haalimaan uusia maaleja ja suuttimia, ja luomme sellaisen taideteoksen, jota ei niin vain töhritä!

Seuraavaksi Jenni selvittää passikuva-automaattien mysteerin ja menee itsekin kuvattavaksi.